Teksti, kuva, video, ääni: nykyviestintä pähkinänkuoressa

Sanotaan, että viestintä on muutoksessa – ja se on ihan totta. Siinä, missä ennen lähetettiin tiedotteita medialle, joka käytti tiedotteita jutunteon materiaalina, yhä useammin viestintä tapahtuu omilla verkko- ja somekanavilla. Yritykset tavoittavat kohderyhmiään suoraan.

Erityisesti videot lisääntyvät. Videolla on mahdollista tuoda esiin sellaisia elementtejä, joita vain tekstillä ei ole mahdollista kommunikoida. Esimerkiksi sanotun sävy.

Videoita tehdään artikkelien yhteyteen omille alustoille ja lisäksi tiedotteeseen tai artikkeli-ideaan voidaan lisätä pieni minivideo perinteisemmän kommentin sijaan.

Erilaisilla visuaalisilla elementeillä voidaan helposti viestiä brändin tunnelmaa ja sopiva äänitausta tukee tekstillä vaikeammin viestittävän, tunnelman, syntymistä.

Pilgrim on juuri avannut SoundCloudiin musiikkikirjaston, mistä löytyy esimerkkejä videoilla käytettävästä musiikista. Voit kuunnella yhden esimerkin alta ja inspiroitua pohtimaan, millaiselta oman videosi musiikki voisi kuulostaa, jotta toivomasi ihminen katsoo sen loppuun asti. Musiikkikirjaston on luonut kokenut luuppituottaja Ilmari Priha.

Kun haluat luoda laadukasta sisältöä kanavillesi, ole yhteydessä, me autamme! Kurkkaa myös edellinen artikkelimme Pilgrim Messengers -konseptista :)!

Read More

Kaamosmasennusta vai ihan tavallista syysväsymystä?

Sisällöntuottaja ja kirjoittaja: Tiina Ranin, yli 25 vuotta liikunta-alalla erilaisissa kehitys-, koulutus- ja ohjaustehtävissä, joista hallitsevimpia ovat olleet ohjaajakoulutus, liikuntapalvelujen suunnittelu ja tuotteistaminen, ryhmäliikuntakonseptien rakentaminen ja lanseeraus. Toinen FAF Finlandin perustajista 1997. Tutustu Tiinaan Messengers sivulla!

Kuva: Tiina Ranin

Useampi asiakkaistani on valittanut voimistuvaa väsymystä ja lievää alakuloa pimenevän syksyn aikana. ”En saa iltaisin mitään aikaiseksi, työpäivän jälkeen tekee mieli vaan lösähtää sohvalle ja popsia hiilareita. Poden varmasti kaamosmasennusta,” totesi yksi asiakkaistani. Onko kyseessä kaamosmasennus vai ainoastaan tavallinen, pimeyden lisääntymisestä aiheutuva syysväsymys?

Tutkimustieto kertoo, että valon vähetessä monet aistivat kaamosmasennuksen kaltaisia tuntemuksia, vaikka varsinaista diagnosia ei ole annettu.

Olen itsekin huomannut, että kellojen siirtämisen jälkeen sisäinen kelloni toimii eri tavalla. Nousen ongelmitta klo 6-6.30, mutta Maikkarin iltauutisia näen harvoin. Jos aikatauluni sallii, otan ennen iltaohjauksia 15 minuutin päiväunet ruokailun jälkeen. Ja voin surutta vetäytyä yöpuulle jo ennen iltakymmentä. Kirjasavottani etenee 2-4 sivua kerrallaan, viisi sivua on jo huippusaavutus, ennen kuin luomet lupsahtavat ja uni ottaa syleilyynsä. Tällainen muutos on syksyisin ja päivien lyhetessä aivan luontevaa, jos uskoo THL:n ( Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos) tutkimusprofessori Timo Partosta. Tein mielenkiinnosta Hesarissa olleen testin, jossa selvitettiin normaalin syysväsymyksen ja kaamosmasennuksen eroja. Tässä vastaus, jonka testistä sain:

Vaikuttaa siltä, että kärsit tavallisesta syysväsymyksestä.” THL:n tutkimusprofessorin Timo Partosen mukaan syksyn pimeyden mukanaan tuoma väsymys on melko yleistä. Pimeys saa sisäisen kellomme jätättämään ja aamuherääminen voi siksi tuntua hankalalta.

Näin hoidat syysväsymystä:

Tutkimusprofessori Timo Partosen mukaan syysväsymyksessä voi itse asiassa olla kyse tavallisesta univajeesta, johon vain havahdutaan helpommin, kun sisäinen kello alkaa jätättää pimeän tullen. ”Tähän riittää usein lääkkeeksi se, että järjestää itselleen aikaa nukkua riittävät yöunet”, Partonen sanoo. Myös säännöllinen kuntoliikunnan harrastaminen karkottaa syysväsymystä, sillä liikunta piristää mielialaa ja parantaa unen laatua. Kuntoliikunnaksi lasketaan liikunta, jonka aikana tulee lämmin ja syke nousee kunnolla. Liikuntaa ei kuitenkaan kannata harrastaa liian myöhään, ettei unen tulo viivästy, kun keho on liikunnan jälkeen virkeä. Lisäksi Partonen neuvoo rauhoittumaan noin tuntia ennen nukkumaanmenoa. ”Aivojaan ei pidä liian myöhään virkistää älylaitteiden tai niin jännittävän kirjan ääressä, ettei malta mennä nukkumaan.”

Järkeviä sanoja, jotka on helppo ymmärtää ihan maalaisjärkeäkin käyttämällä.

Vielä haluaisin Partosen sanoihin lisätä, että monia auttaisi säännöllinen ulkoilu, riittävä kehon fyysinen kuormitus passiivisen työn vastapainoksi, turhan iltapuputtamisen välttäminen, ”rentouttavan” alkoholin karsiminen, ainakin arkisin sekä turha ruudun katsomisen karsiminen.  Ja voisihan sitä todeta senkin, että jatkuva suorittaminen ja suoriutuminen uuvuttavat kehoa ja mieltä. Kai jossain välissä saa levätä ? Ei meidän tarvitse olla 24/7 suorittavia robotteja, joiden suoritustasoa aina vaan nostetaan korkeammalle tasolle. Vaikka Suomi pitää nostaa suosta talkoohengellä ja uutteralla yrittämisellä. Mutta jokainen voimiensa mukaan.

 Muutama vinkki syysväsymyksen karkoittamiseen:

1. Kuuntele sisäistä kelloasi tarkalla korvalla. Oletko oikeasti väsynyt vai kaipaavatko kehosi ja aivosi raitista ilmaa. Lähde heti työpäivän jälkeen ulos, jos aikataulusi sen sallii. Onko sinulla oikeasti syitä olla liikkumatta vai tekosyitä? Liiku valoisaan aikaan. Ehtisitkö ruokatunnilla tehdä 15 minuutin kävelylenkin? Syö hieman kevyemmin ja houkuttele työkaverisi ryhtikävelylle kesken lounastauon.

2. Kevennä ruokavaliotasi: karsi raskaat, rasvaiset ruuat ja lisää vihanneksia, hedelmiä ja marjoja. Mitä, jos juustoleivän sijaan nauttisitkin aamulla marjaisan rahkajuoman tai tuorepuuron hedelmien/marjojen kera?

(https://ssiiri.wordpress.com/2014/10/28/raaka-mangopuuro/)

3. Rauhoita kehosi illalla hitailla hiilihydraateilla. Kokeile viikon ajan nauttia lautasellinen kaurapuuroa illan päätteeksi. Hitaat hiilihydraatit pitävän verensokerin tasaisena koko yön.

Vähennä istumista työpäivän aikana. Käytä portaita.

4. Kokeile kirkasvaloa. Omalla työpöydälläni on pieni kirkasvalo, jonka annan olla päällä koko aamupäivän.

5. Varaa aikaa rauhoittumiselle iltaisin, laske kierroksia, tee rentoutumisharjoituksia. Kaiva kynttilät esiin. Lepää. Jätä läppäri töihin. Unohda työsähköpostit iltaisin.

6. Tuuleta makuuhuone ja mene ajoissa nukkumaan.

 

Read More

MIKSI merkityksellinen on arvokasta?

Entä jos jakaisikin SISÄLTÖÄ mainosten tai mainosvideoiden sijaan? MIKSI? Mitä vikaa niissä on?

Jotkut mainokset voivat olla hyvinkin koukuttavia ja jaettavia. Totta. Mutta joskus niistä puuttuu aito sisältö, aito tarina.

Teknologia on avannut yrityksille niin paljon uusia mahdollisuuksia kommunikoida ja samalla oppia omilta kuluttajilta, että tuntuu käsittämättömältä miksei oikeasti haluta viestiä aidosti yritykselle tärkeistä arvoista ja asioista. Sen sijaan keskitytään edelleen mitäänsanomattomiin brändi- tai tuoteviesteihin sosiaaliseen mediaan tai verkkoon, jotka yleisö joko huomioi tai jättää kokonaan huomioimatta. Nykypäivänä lähes täysin arvotonta viestintää.

Poimin Edelmanin sivuilta hyvän esimerkin yrityksestä, joka ymmärtää merkityksellisyyden omassa markkinoinnissaan: Irlannin Kansallislotto (Irish National Lottery). Heillä on hyvin yksinkertainen vastaus kysymykseen MIKSI. He tekevät sitä kerätäkseen rahaa hyvään tarkoitukseen. Vuodesta 1986 lähtien Irlannin Kansallislotto on edistänyt rahoittamalla erilaisia hyviä hankkeita 4,5 miljardilla eurolla. Se luo merkityksen jokaiselle lottoajalle, jotka tätä kautta saavat osallistua oman yhteiskuntansa tukemiseen. Voidakseen kertoa tätä tarinaa vieläkin merkityksellisemmin, Irlannin Kansallislotto nosti esille monen elämään vaikuttavan tekemisensä hyvien esimerkkien kautta. Tuloksina syntyi 8 tarinallista videota, joissa kerrotaan koskettavat tarinat siitä MIKSI Kansallislotto on ylipäätään olemassa. Suomessa vastaava toimija on RAY. Pelatessasi RAY:n pelejä tiedät että teet jotain hyvää. Voitto jaetaan vuosittain avustuksina sosiaali- ja terveysjärjestöille, jotka auttavat kaikkein heikoimmassa asemassa olevia suomalaisia.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan tämän voisi kääntää niin, että ihmiset eivät osta sitä mitä teet, vaan MIKSI sen teet. Siitä MIKSI jotain tekee, syntyy tarina.

Olisikin ihan hyvä palata peruskysymysten äärelle:

  1. MIKSI teemme sitä mitä teemme?
  2. MIKÄ tekee meistä erilaisia?
  3. MIKSI olemme merkityksellisiä?

Vastaamalla näihin kolmeen kysymykseen kykenee fokusoimaan tarinaansa kohdeyleisölleen uudelleen niin, että se varmasti koskettaa.

SE on arvokasta.

Halusin laittaa tämän blogin seuraksi kuvan matkaltani Niililtä, koska kuva on mielestäni yksinkertaisuudessaan hyvin kaunis ja koskettava. Edessämme lipuvan toisen purjeveneen ulkomaalaiset matkailijat katselevat vastarannalla paikallisia ratsastajia kouluttamassa hevosiaan. Ehkä arabianhevosia? Ratsastajien äänet kantautuvat pitkin jokea, jonka ympärillä muut eläimet ovat jo hiljentyneet Afrikan uskomattomaan auringonlaskuun.

-Tekisikö mielesi matkalle?

Terveisin sisällöntuottaja & kuvaaja: Sanna Mämmi. 

Read More

Mitä jos kokeiltaisiin yksinkertaisemman kautta?

Huomasin YLE:ltä uutisen, jossa puhuttiin matkailutuotteiden yhteisestä verkkopalvelusta. Uutinen viittasi Helsingin Sanomien mielipidekirjoitukseen, jossa vaadittiin valtiorahoitteiselta Visit Finland –internetportaalilta verkkokaupan tukemista. Jutussa viitattiin yhteismarkkinoinnin toimivuuteen, mikä Suomen kokoisella alueella olisi välttämätöntä, ellei peräti elinehto globaalissa verkkomaailmassa. Uutisen mukaan Lapissa yhteinen verkkopalvelu on jo suunnitteilla. On perustettu työryhmä, jossa mukana ovat Lapin Liitto ja Lapin yrittäjät. Nimikin on jo keksitty: Digi Aurora. Tähän saakka kaikki kuulostaa oikein hienolta ja hyvältä, kannatan erityisesti yhteismarkkinointia. Samoja palveluja tarjoavat yritykset löytävät oman kuluttajansa ja verkkosurffailijan vaikkapa Australiasta. Lapissa asiaa edistetään hakemalla hankerahoitusta suunnittelutyölle ensi vuoden alussa.

Jostain syystä omassa mielessäni vihlaisee kuitenkin ajatus: ”on perustettu työryhmä” ja ”hankerahoitus”. Olen ollut kotimaan matkailupuolen kanssa tekemisissä, kiertänyt ympäri Suomen tehden tutkimusmatkaa. Suomen matkailun tila on vaikea ja se vaatii mielestäni erittäin kipakkaa nostetta. Äärimmäisen nopeasti.

Suomalaiselle matkailuyrittäjille jokainen päivä on hurjaa kilpailua vietnamilaisten taichi -risteilyjen ja perulaisten alkuperäiskansojen telttaelämysten kanssa, joten sana työryhmä ja hankerahoitus kuulostaa kuukausien ellei vuosien kestävältä prosessilta. Ihmiset istuvat munkkia ja kahvia syöden suunnittelutapaamisesta toiseen. Tehdään hahmotelmia ja pohdintoja, kiistellään kuka on ja kenen alue. Puolessa välissä matkaa unohdetaan mistä alunperin innostuttiin. Kaikkien onneksi lopulta kuitenkin saadaan aikaan metatason ohjetekstiä sisältävä raportti, jonka mukaan idea vaikuttaa kannattavalta. Sen jälkeen pohditaan miten kaikki kannattaisi aloittaa. Tätä varten perustetaan mahdollisesti jälleen uusi työryhmä ja haetaan hankerahoitus. Tällä välin pienmatkailuyrittäjän toiminta saattaa rapautua, ja se vaatii uusia investointeja edes jonkinlaisen toiminnan ylläpitämiseksi.

Toivottavasti ei kuitenkaan aivan näin, eihän?

Näin sisällöntuottajan näkökulmasta tällainen kuulostaa liian massiiviselta toiminnalta. Sen takia haluan avata hiukan mitä verkkopalvelun perustaminen oikeasti vaatii:

  1. Yhteisen suunnittelupalaverin alustan käyttötarkoituksista sekä visuaalisuudesta
  2. Verkkopalvelualustan valitsemisen
  3. Alustan asentajan tai rakentajan, koodarin
  4. Vähintään 2-3 asiantuntevaa sisällöntuottajaa ylläpitämään sivustoa sekä sosiaalista mediaa

Eli sillä välin kun työryhmä istuu tapaamisessaan ja hankerahoitusta odotellaan, sisällöntuottajat olisivat tehneet tämän jo. Verkkopalvelun avaaminen ja perustaminen ei ole kovin vaikeaa. Sen voi jokainen tehdä itse vaikkapa parissa tunnissa. Tekstisisältöjen muokkaaminen suoraan matkailutoimijoiden omilta sivuilta toimiviksi kokonaisuuksiksi ei vaadi suurta työryhmää. Matkailuyrittäjiltä löytyy itseltään paljon kuvia, joita voidaan hyödyntää. Verkkoalustat ovat nykypäivänä jo niin yksinkertaisen helppoja, että niitä osaa käyttää laps… oma äitinikin. Espanjalainen ystäväni Alejandro Teus perusti vastuullisen matkailun yhteismarkkinointiyrityksen Perussa, keräsi kasaan ympäristön yrittäjät ja he avasivat verkkopalvelun sekä sosiaalisen median sivuston alle kuukaudessa. Hän on edistänyt ja kehittänyt alueen toimintaa yhdessä yrittäjien kanssa valtavasti pienessä ajassa.

Hankerahoitukset ovat hyvä juttu, kunhan ne myönnetään suoraan tekijöille eikä tekemisen suunnittelijoille. Nykymaailmassa suuret organisaatiot ovat rasite. Markkinointitoimi on pientä, yksinkertaista ja tätä kautta selkeää. Pienillä toimilla saadaan nopeita ja hyviä tuloksia, joilla edistytään hurjasti. Kuluttajanäkökulma ja käytettävyys voivat hämärtyä liian mutkikkaiden (verkko)palveluhankkeiden ja sisältöjen tekemisessä.

Sovitaanko, että tehdään asioista hiukan yksinkertaisempia? Muuten matkailu tyrehtyy omaan vaikeuteensa.

Terveisin Sanna Mämmi, viestintäkonsultti ja sisällöntuottaja, Nordic Wellness Travelin perustaja ja ylläpitäjä vuodelta 2013, joka edelleen odottaa rahoitusta.

Read More

Hyvinvointia mielelle?

Kirjoittaja: Sisällöntuottajamme Outi Rinne, joka on ravintoon ja mielen hyvinvointiin erikoistunut psykologi, valmentaja ja työnohjaaja.

Omasta puolestani kesä-talviaika -venkslaus joutaisi jo historian romukoppaan. Molemmista päistä kirpaisee: Huhtikuussa varsinkin tunnin nipistys sotkee sisäistä kelloa ja aamut ovat viikon ajan aivan takussa. Lokakuussa taas kaamos jysähtää päälle kerralla. – Hei, kuka varasti ilta-ajan? Moni tosin tervehtinee ilolla lisätuntia aamu-unille. Itse olen kuitenkin vähän jähmeä: Minä ja kissa olimme sunnuntaiaamuna hereillä jo viideltä.

Tällä kertaa päätin kuitenkin kääntää kronologisen riesan hyödyksi. Sen sijaan, että yrittäisin säätää sisäisiä viisareitani taaksepäin, annoin itselleni luvan pysytellä vanhassa rytmissä. Nappasin idean Gretchen Rubinin kerrassaan mainiosta kirjasta Better Than Before: Mastering the Habits of Our Everyday Lives, joka parhaillaan lojuu lukupöydälläni.

Rubin on kirjoittanut useita onnellisuutta käsitteleviä kirjoja, kuten Happier at Home ja The Happiness Project. Kirjat ovat suorastaan pakollista luettavaa kaikille onnellisesta elämästä kiinnostuneille. Rubin vie positiivisen psykologian ajatukset suoraan käytäntöön.

Uusimmassa kirjassaan Rubin käsittelee tapoja ja tottumuksia, jotka vaikuttavat puolihuomaamatta mutta merkittävästi siihen, millaiselta elämä maistuu. Jokainen tietää, miten arki solahtaa helposti tuttuihin kuvioihin ja uusia tapoja (varsinkin niitä ”hyviä”) on vaikeaa omaksua pysyvästi. Kirjassaan Better Than Before Rubin esittelee useita keinoja selättää tottumusten voima ja osoittaa, että kyllä vanha koirakin oppii uusia temppuja. Kun vain tietää, miten ja mistä kohtaa napata kiinni.

Hedelmällisiä muutoskohtia ovat elämän luonnolliset taitekohdat, jopa sellaiset triviaalit asiat, kuten talviajan vaihtuminen: Yhtä-äkkiä syliin tipahtaa tunti ylimääräistä, juuri sopivan mittainen hetki vaikkapa uuden tavan opetteluun. Niinpä sen sijaan, että olisin aamulla nipistänyt silmät kiinni ja pyörinyt turhautuneena kellonsoittoon, nousin ylös ja hyödynsin ylimääräisen tunnin meditoimalla ja kirjoittamalla. – Asioita, joille tuntuu aina löytyvän liian vähän aikaa. – Tuntui hyvältä. Samalla tunne oman elämän hallinnasta lisääntyi.

Ja kävi kuten oppikirjoissa: Uudet hyvät tavat ruokkivat järjestystä muillakin elämänalueilla. Olin niin tohkeissani aamun ryhtiliikkeestä, että ennen aamiaista olin myös tyhjentänyt ja täyttänyt tiskarin, napsauttanut pyykkikoneen päälle ja käynyt lenkillä. Asioita, joita herkästi lykkään. Talviaikaan siirtyminen ei siis ehkä sittenkään ole hassumpi keksintö…

Tämän muutoskohdan hyödyntäminen on minulle melko helppoa siksi, että olen tyypiltäni aamuihminen. Toiselle tuntia pidemmät yöunet ovat parasta, mitä voi tapahtua. Tosin nipistän itsekin herkästi myös toisesta päästä, sillä tunti omaa aikaa päivän härdellin jälkeen on must. Siksi en kovin herkästi ole lähtenyt neuvottelemaan aikaisemmasta nukkumaanmenoajasta.

Mutta jos mietin, mitä yleensä teen päivän viimeisen tunnin aikana, se harvemmin osoittautuu kovin laadukkaaksi puuhailuksi. Lukemisen tai kirjoittamisen sijaan selailen muiden päivityksiä somessa tai tuijotan aivotonta viihdettä TV:stä. Parhaimmillaan saan ehkä riidan aikaiseksi yhtä koomaisen puolison kanssa. Mutta kun siirrän yksityistuntini päivän alkuun, minulla on jo aamusta olo, että päivä on paremmin hallussa, tuo päivä tullessaan mitä tahansa. Toivon, että tämä lisää itsekuria myös nukkumaanmenoajan suhteen, sillä tavoitteeni on, että aamutunti jää tavaksi. Jää nähtäväksi…

Outin tekstejä pääsee lukemaan lisää http://www.mieliruoka.fi/

Read More

Ideoi nopeaa sisältöä “uudella” tavalla

Mistä jatkuva hyvä sisältö oikein tulee? Ihmisistä ja ihmisten tekemistä asioista. Niin yksinkertaiselta kuin se tuntuukin. Meille sisällöntekijöille tämä on päivän selvää, mutta yrityksille ei niinkään. Jatkuvien uusien sisältöjen keksiminen ja havainnoiminen on vaikeaa. Uusia uutisia ja uutta kerrottavaa pitäisi löytyä vähintään kerran viikossa, tai mahdollisesti jopa jokaisena päivänä. Kaiken lisäksi sisällön pitäisi näkyä kaikissa mahdollisissa kanavissa yhtä aikaa ja sisällön tulisi olla koukuttavaa.

Kun tein vielä päivittäisiä lähetyksiä radiossa, minulta kysyttiin usein: ”mistä sinä keksit joka päivä jotain uutta kerrottavaa?” Eli mistä sisältö synnytetään? Toki sisältöä voi synnyttää ideoimalla itse ja tuotantoryhmän kanssa pohtimalla. Pidetään pitkiä palavereja suunnitellen sisältöä, innostutaan omista ideoista ja luodaan niitä. Huomataan, että omasta mielestä hyvä sisältö ei toiminutkaan halutulla tavalla. Yrityksissä nyt jo arkipäivää.

Sisältöä voi synnyttää myös tavalla mikä ei välttämättä tule monelle mieleen: kysymällä omilta asiakkailta mitä he haluavat tietää ja rakentamalla sisältö heidän kanssaan yhdessä. Jälleen niin yksinkertaiselta kuin se tuntuukin. Koska palveleva sisällöntuottaminen on päivän sana, miksi ei tekisi sisällöntuottamisesta innostavaa itselleen ja asiakkailleen?

Löysin hyvän esimerkin Edelmanin e-kirjasta nimeltä: ”Storytelling @ the Speed of Now”. Silmiini pisti case-esimerkki chicagolaisen WBEZ -radiokanavan ”Curious City” nimisestä ohjelmasta. Radiota, kuinka ollakaan. Curious City –ohjelma pyytää kuulijoitaan kertomaan mitä HE haluavat tietää omasta kaupungistaan. Kysymykset tulevat esille ohjelman verkkosivuille, missä muut kuulijat pääsevät äänestämään omasta mielestään mielenkiintoisimpia kysymyksiä. Lopulta yksi kokonainen lähetys rakennetaan mielenkiintoisimmaksi valitun kysymyksen pohjalta. Eniten ääniä saanut kysymys vastaa siihen mikä ihmisiä kiinnostaa. Uutisneniä ei tässä mallissa tarvita aprikoimaan ketä aihe sattuisi mahdollisesti kiinnostamaan. 

Kysymyksen vastauksen etsinnän ympärille rakennetaan tarina. Kuulijat voivat omalta osaltaan osallistua tarinan kertomiseen soittamalla tai viestittämällä lähetykseen kertoen omat tietonsa tai antamalla vinkkejä. Jotta tarinaan saadaan kaikki digitaalisen viestinnän keinot käyttöön, mukaan liitetään videokuvaa, animaatioita sekä mahdollisesti myös tekstiä, joita voi käydä kurkistamassa verkkosivuilta missä myös keskustelupalsta käy kiivaana. Joskus kysymyksen asettaja, eli kuulija, otettiin mukaan ohjelman tekemiseen.

”Curious City” -ohjelma loi mm. turvallisen oppaan Lake Michiganista kalastamiselle. Eli mistä kannattaa kalastaa, jotta kaloja voi syödä ja kuinka paljon kalaa on turvallista syödä? Oppaan sai printattua taskuoppaaksi. Lisäksi tehtiin ohjelma Chicagon haukoista, joista kukaan ei oikeastaan tiennyt mistä ne alkuperäisesti tulivat. Tarinan yhteyteen liitettiin livekuvaa Chicago Fields Museum:sta missä taiteilija maalasi taulua haukasta samalla kun tarina kulki radiossa eteenpäin haukkojen äänimaisemalla väritettynä. Ihmiset, jotka olivat verkossa pääsivät nauttimaan radion livelähetyksestä ja samalla verkkosivujen livekuvasta. Monikanavaisuus pääsi käyttöön elämyksellisellä mutta hyvin yksinkertaisella tavalla.

Ammattisisällöntekijänä mietin itse tätä sisältöä tehdessä, kiinnostaako tämä juttu radio-ohjelmasta, joka vivahteineen kuulosti minusta ihan normaalilta. Sitten palautin mieleeni miten lähes jokaisessa asiakastapaamisessa katse kirkastuu kun kerron tarinoita omista kokemuksistani nopean sisällön tekijänä. On hyvä muistuttaa itselleen, että suurimmalle osalle yrityksistä tieto on uutta ja sellaisenaan suoraan hyödynnettävissä.

 

Lähde:

Edelman Academic Summit, e-book ”Storytelling at the Speed of Now”

Read More

Tarina tarinankertojasta

Olin pienenä mielelläni prinsessa tai intiaanityttö. Sukelsin niin syvälle mielikuvitusmaailmaani, että elin siinä päivästä toiseen. Tarhassa ei ollut epäilystäkään kuka esittäisi pääroolin. Prinsessa eli kevätjuhlaesitystä jo viikkoja etukäteen. Intiaanityttö osasi prinsessan roolinsa sisäisesti, laulut ulkoa ensi yrittämällä.

Äidin lähtiessä kauppaan hän hätäili, voisiko lasta jättää edes hetkeksi. Ei. Soitin heti kummitädilleni hätäpäissäni. “Voitko tulla äkkiä apuun?” “Mikä siellä on hätänä lapsirakas?” “Täällä on krokotiileja sängyn alla, sinun pitää tulla pelastamaan minut täältä.”

Kevätsadetta tuli eräänä vuonna niin paljon, että sade teki massiivisen lätäkön talon takana olevaan metsään. Se näytti intiaanitytön silmissä akvaariolta minne sai mennä sisälle seikkailemaan. Hän houkutteli mukaansa kaverinkin. ”Herranjumala! Tulkaa pois sieltä! Te hukutte, kun teillä on ne kurahousut päällä!”

Varhaisteininä elävöitin muuten tylsähköä joulutapahtumaa rakentamalla jouluisia teatteriesityksiä. Joinain vuosina se oli Onks Viljoo näkyny? Toisina vuosina aihe käsitteli jotain muuta yhtä ajankohtaista. Eläydyin hahmoihin, pystyin samaistumaan heidän olemuksiinsa ja ajatuksiinsa.

Katselin maailmaa sateenkaarenväristen lasien takaa, missä pelkästään autolla parkkeeraamisesta sai aikaan satumaisen tarinan. Seuraamalla ihmisiä, heistä sai kirjoitettua tarinan. Se miten he reagoivat muiden kanssa, sai aikaan draamaa tai komediaa. ”Miksi sillä oli tuo kello? Miksi se kaivaa välillä nenää?

Loistin tarinoillani koulussa. Opin kirjoittamaan ja kertomaan esitykseni niin, että ne viihdyttivät ja saivat ihmiset iloisiksi. Olin juhlien väripilkku, joka kertoi värikkäitä tositarinoita elämästä. Elin maailmassa, joka oli hullunkurisen täynnä erilaisia tarinoita. Jokainen hetki oli portti uuteen tarinaan.

Löysin tieni radioon ja lopulta isojen yleisöjen eteen. Sain tutkia maailman tarinoita, niiden vaikutuksia yhdessä kuulijoiden ja yleisön kanssa. Koin tekeväni jotain merkityksellistä. Näkemällä ja kertomalla asiat sellaisina, mitä moni ehkä ajattelee, mutta ei osaa pukea sanoiksi. Kauniiksi ja koskettaviksi sanoiksi. Vaikuttaviksi.

Menetin myös ystävän, joka oli ärsyyntynyt tarinoistani. ”Tajuatko, että värität tarinoita?” Rehellisyys on minulle kaikki kaikessa. Miten näkisin maailman, jos siinä ei ole enää värejä? Aloin hetkellisesti nähdä sen harmaana. Aihetta muistellessa, kyyneleet nousevat silmiini. Olen tällainen, miksi voisin muuttua?

Lukiessani kirjaa se imee minut niin syvälle, että elän joka hetken. En kykene katsomaan voimakkaita traagisia elokuvia, koska niiden herättämät tunnetilat vievät mielikuvani liian pitkälle. Kirjoittaessani, elän tekstin tunnetiloissa. Puhuessani elän kertomaani. Rakentaessani viestin tarinaa, elän sen hetkihetkeltä. Näen sen vaikuttavuuden, tunnen sen kehollisesti.

Olen synnynnäinen tarinankertoja. Se tulee sydämestä. Rakkaudesta väreihin.

Hyvien tarinoiden mahti on valtava. Hyvä tarina koskettaa syvälle ja saa aikaan liikettä.

Read More
Wordpress Social Share Plugin powered by Ultimatelysocial
fiSuomi
en_GBEnglish (UK) fiSuomi