Sosiaalisen median murros, globaalin luottamuksen romahdus

Epäilyä, hämmennystä ja uusia suuntia

Facebook muutti algoritmiaan ja toimintakäytänteitään orgaanisen tavoitettavuuden osalta, brändit eivät enää pääse esille yhtä vahvasti kuin aiemmin. Syynä muutokseen oli mm. Facebookin käyttäjien näkemys yritysten ja brändien liian voimakkaasta roolista. Muuttuuko maailma tämän seurauksena?

Facebookin uutisvirran algoritmin muutoksilla pyritään tekemään alustasta käyttäjilleen merkityksellisempi. Uutisvirrassa näkyy enemmän sisältöä kavereilta, mutta vähemmän seuratuilta sivuilta. Muutoksella ei ole ainakaan vielä ole vaikutusta maksetulla mainonnalla saavutettavaan sijoitukseen, joten kohderyhmien tavoitteluun tarvitaan jatkossakin rahaa. Olennaista olisikin päättää mihin raha käytetään, sisältöjen suunnitteluun vai Facebook-mainontaan. Raha ei kuitenkaan yksin takaa viestin vaikuttavuutta, vaan tulokselliseen sisältöön tarvitaan asiantuntevia sisällöntuotannon ja somen ammattilaisia.

Uudistuksen lopullinen vaikutus käyttäjien käyttäytymiseen jää nähtäväksi. Alustalla käytetty aika ja sitoutuminen julkaisuihin todennäköisesti vähenevät muutoksen seurauksena. Brändien orgaanisen tavoittavuuden laskiessa on sisällöntuottajien pystyttävä luomaan entistä laadukkaampia sisältöstrategioita keskustelua herättävän sisällön varmistamiseksi.

Tämä asettaa sekä Facebookille että brändeille uudentyyppisiä haasteita. Kuinka toteuttaa yrityksen some-näkyvyys käytäntöjen muuttuessa? Sosiaalinen media koetaan edelleen enemmän brändin rakennuksen työkaluna kuin tehokkaana myyntikanavana. Yritysten tulisikin siirtyä yksisuuntaisesta viestinnästä aktiiviseen vuoropuheluun kohderyhmiensä kanssa.

Ihmiset eivät enää luota lukemaansa

 21.1.2018 julkistetun Edelman Trust Barometrin mukaan maailma on pysähtyneessä epäluottamuksen tilassa. Luottamus yrityksiin, valtioon ja vapaaehtoisjärjestöihin pysyi jotakuinkin muuttumattomana, mutta media romahti ensimmäistä kertaa tutkimuksen historiassa vähiten luotetuksi instituutioksi. Ihmiset eivät enää luota lukemaansa. Jopa seitsemän kymmenestä vastanneesta pelkäsi, että valeuutisia ja valheellista informaatiota voidaan käyttää aseena mielipiteiden muokkaamisessa.

Jopa 59 prosenttia tutkimukseen vastanneista koki entistä vaikeammaksi määritellä, onko uutisartikkeli luotetun uutisorganisaation tuottamaa vai ei. Tämä hämmennys uutisten luotettavuudesta liittyy median käsitteen laajenemiseen. Osa ihmisistä pitää eri alustoja osana mediaa (kattaen sosiaalisen median verkostot ja hakukoneet) journalismin ohella, joka puolestaan kattaa kustantamot ja uutisorganisaatiot.

Alustoihin liittyvän luottamuksen putoamisen lisäksi myös luottamus ”a person like yourself – kaltaisesi ihmiset” – joka on useimmiten lähteenä uutisille ja informaation jakamiselle sosiaalisessa mediassa – putosi alemmas kuin koskaan. Tämä pudotus johtanee siihen, että kaverijulkaisuiden buustaminen Facebookissa vähenee, kun niitä ei enää koeta luotettaviksi tiedon lähteiksi. Omaan arkielämään liittyvät postaukset sen sijaan kiinnostavat edelleenkin, mutta asiantuntijarooliin liittyvät työpostaukset eivät niinkään. Näille soveltuvimpia kanavia ovat esim. LinkedIn ja Twitter.

Vaikka luottamus mediaan on yleisesti romahtanut, niin luottamus journalisteihin on kasvanut voimakkaasti – valeuutisten uhatessa oikeita uutisia, uutislähteen merkitys kasvaa.

Asiantuntijoiden paluu

Myös luottamus asiantuntijoihin kasvoi. Journalisteihin ja yritysjohtajiin kohdistuneen luottamuksen lisäksi myös teknisiin asiantuntijoihin, rahoitusalan analyytikoihin ja menestyneisiin yrittäjiin luotettiin yli 50-prosenttisesti.

Ihmisten huoli valeuutisista ja luottamus asiantuntijoihin kertoo paikkansa pitävän informaation tarpeesta. Media ei pysty ratkaisemaan tätä ongelmaa yksin taloudellisista syistä johtuen. Jokaisen instituution tulisikin osallistua luottamuksen palauttamiseen valistamalla ja kouluttamalla jäseniään, osallistumalla aktiivisesti julkiseen keskusteluun ja puhumalla suoraan informaation loppukäyttäjille. Tämä tarkoittaa tietoista panostusta kamppailuun totuuden puolesta, jolloin faktat voittavat pelon ilmapiirin.
Lähteet: Resolution, KL, Edelman Trust Barometer 2018

Read More

Kannoinko korteni kekoon globaalin ekokatastrofin pysäyttämiseksi vai jätinkö homman ”muiden hoidettavaksi”?

Heräsin tähän kysymykseen katsottuani viime viikolla Before the Flood -dokumentin, joka vei katsojan todistamaan ilmastonmuutoksen vääjämättömiä vaikutuksia. Dokumenttia luonnehdittiin myös sodanjulistuksena suuryhtiöiden lobbausta ja ilmastonmuutoksen olemassaolon kieltäviä tahoja vastaan.

Jäin miettimään kokonaiskuvaa globaalin todellisuuden nurjasta kehityksestä, jonka toteutumista kaikki vastustamme, mutta jonka pysäyttämiseksi emme oikein tunnu löytävän tehokkaita ja konkreettisia keinoja.

Yksilötasolla toteutuu usein ”forget the big picture and concentrate on details” mikä on omiaan lisäämään tunnetta tekojen vaikuttavuuden vähäisyydestä isossa mittakaavassa.

Hallitsemme vaikuttamisen pelikentän – mutta pelaammeko palloa työn ulkopuolella?

Päivittäisessä työssämme me viestijät keskitymme niin kansainvälisten kuin kotimaisten yritysten, -yhteisöjen ja viranomaistahojen mahdollisimman eettisesti kestävien, faktapohjaisten toimintaperiaatteiden suunnitteluun.

Meille on itsestään selvää viestien & sisällön vaikuttavuus, vastuullisen kommunikaatiokulttuurin kehittäminen sekä ymmärrettävyydeltään tehokkaimpien keinojen ja kanavien määrittely. Näin rakennamme kestävämpiä toimintamalleja ja arvoja, jotka parhaimmillaan luovat kestäviä perusrakenteita positiiviselle tulevaisuudelle.

Teemmekö tätä myös yksilötasolla ympäristömme puolesta? Mielestäni emme! Tärkeät viestit hukkuvat sisällöltään sekavaan informaatiotulvaan.

Informaatio-övereistä järjettömään reagointiin

HS:n käsitteli 28.9. artikkelissa filosofi Markus Neuvosen ajatuksia mm siitä, kuinka ihmiset väsyvät informaation määrään. Hitaalle reflektiolle ja maailmankuvan rakentamiselle ei anneta enää aikaa, eikä sitä arvosteta. Aika, jossa elämme, on viisastumista vastaan.

”Sosiaalinen media opettaa ihmisiä järjettömään reagointiin, valheiden uskomiseen ja mielivaltaiseen käyttäytymiseen. Ihmisistä on tullut epäluuloisia tiedettä kohtaan. Tieteen tilalle on otettu tunneajattelua, ja se on huono juttu. Kaikkeen reagoidaan tunteella.” Neuvonen toteaa.

Pois aggressiivisuudesta – kohti huolellista sanoittamista

”Ajattelun ja viestinnän välillä todellakin on kytkös. Tässä on myös paradoksi: me emme puhu niin kuin ajattelemme vaan toisinpäin, ajattelemme niin kuin puhumme. Psykologit tuntevat hyvin tämän ilmiön. Jos ihminen on toistuvasti aggressiivisissa väittelytilanteissa, se syöpyy hänen ajattelutapaansa.”

Vastaavasti, jos opettelee asioiden huolellista sanoittamista ja analyyttista keskustelua, se vaikuttaa siihen, että oppii myös tarkaksi ajattelijaksi ja keskustelemaan paremmin.

Näiden asioiden sisäistämisen ei ole kovin vaikeaa. Tästä huolimatta tuntuu siltä, että myös me vaikuttamisen asiantuntijat voimme tehdä paljon enemmän kestävän kehityksen ja vaikuttavuuden saralla myös henkilökohtaisella tasolla.

Ainoastaan välittämällä voimme saada aikaan positiivisen muutoksen

Tunnemme tehokkaimmat vaikuttamisen kanavat, metodit ja sisällöt. Ainoastaan välittämällä voimme saada aikaan positiivisen muutoksen.

Asetan pitkän tähtäimen tavoitteekseni toimintamalleiltaan kestävien yritysten ympäristötarinoiden kertomisen verkkosivuillamme, parhaita tarinoita voidaan julkaista myös Vastuullisuusuutiset.fi sivustolla.

Kannustan kaikkia ympäristötyöhön panostavia yrityksiä pohtimaan omaa ympäristötarinaansa. Haluan kiinnittää huomiota toiminnan käynnistämiseksi heti!  Kiihtyvän ekokatastrofin jarruttaminen on pitkä prosessi ja onnistumisista kertominen kannustaa myös muita edistämään tärkeää työtä.

Olli Ollila

 

Read More

Pari sanaa positiivisuudesta

Olen ottanut tavakseni kirjailla mietteitä kiitollisuudesta. Facebookissa kiersi aikoinaan kiitollisuushaaste, johon tulin haastetuksi ja haastoin itsekin ihmisiä mukaan. Heti alkuun huomasin kintereilläni kysymyksen siitä, onkohan tämä nyt jotenkin ällöä ja imelää.

Samanlaisia viitteitä huomasin joillakuilla muillakin kiitosluetteloiden yhteydessä. Tuntuu, että haluamme, kuin varmuuden vuoksi, pitää kiitollisuuden niukkana.

Ihmettelen, miksi. Liittyykö se kell’ onni on, se onnen kätkeköön -ajatukseen? Siis kateuden pelkoon kenties? Liian kiitollinen ihminen on liian onnellinen ja siksi epäilyttävä itselleen ja muille.

Sama ilmiö liittyy positiivisuuteen, siis suomeksi myönteisyyteen. Myönteisyyttä alleviivaava yksilö on hiukan hihhuli, jonkun ihme valaistuksen kokenut erikseen ymmärrettävä. Myönteisyyttä on varmempi pitää hiukan rasittavana uskonlahkolaisuutena, jossa realiteeteilla ei ole sijaa. Realiteetti on aina totta ja lisäksi ainoa totuus. Se ei ole subjektiivinen vaan objektiivinen, se on todennettavissa ja mitattavissa ja siksi täysin aukoton todiste myönteisyyden hourekuvia ja hattarointia vastaan.

Minusta myönteisyys, kuten kiitollisuuskin, on tietoinen valinta – ei tahdosta riippumaton tila tai sosiaalinen sairaus. Se on rakentava näkökulma mihin tahansa asiaan ja elvyttää luottamusta itseen ja muihin, eikä ilman luottamusta ole mitään. Ilman luottamusta ei varsinkaan ole mitään silloin, kun seinät kaatuvat päälle ja kartta eteenpäin on lentänyt tuulen mukana käsistä. Kuten monilla on ja on ollut ja kuten itselläni on ollut lukemattomat kerrat.

Elämä ei ole helppoa, mutta siitä voi halutessaan tehdä vielä vaikeampaa. Minä en halua.

Myönteisyys tulkitaan minusta usein väärin. Sitä pidetään yltäkylläisyyden tuuletuksena, mitä se toki myöskin voi ja hyvin mielellään saa olla. Samalla, kun mietimme, onko myönteisyys kateuttavaa kekkalointia, on hyvä muistaa, että positiivisuuteen on usein pitkä matka. Matka, joka on heittänyt myrskyn silmään ja osoittanut, että ainoa tie ulospääsyyn on myönteinen ajattelutapa, joka mahdollistaa ratkaisujen löytymisen yksin tai yhdessä.

Tänään olen kiitollinen myönteisyydestäni aina silloin, kun siihen kykenen. Haasteita riittää siinä missä ennenkin mutta myönteisyysmaaleja teen nykyisin jo aika usein. Niiden avulla jaksan kohti uusia haasteita vaikka osa aikaisemmistakin on vielä ratkaisematta.

Vain hyvä auttaa: hyvä mieli, hyvä asenne, hyvä käytös, hyvä me!

Read More

Uusi viestintäkulttuuri on täällä

Hei, 

Suomessa luodaan uutta viestinnän kulttuuria. Haluamme rakentaa tätä kulttuuria myös organisaatiollenne. Moni yritys on jo kasvamassa oman alansa toimialamediaksi ja kohderyhmiä kerätään omille alustoille (verkkosivut ja some). Enää ei ylitetä vain uutiskynnystä, vaan myös Google-kynnys tulee osata ylittää.

 

Oikealla sisällöllä kannattavaa liiketoimintaa

Viestinnän asiantuntijoina tavoitteemme on tarjota ratkaisuja yritysten ja organisaatioiden kysymyksiin, mitä aktiivinen ja laadukas sisältötuotanto on, mistä se rakentuu, miten sitä voi vahvistaa ja miten organisaatiot ja yritykset voivat rakentaa sen varaan parempaa tulevaisuutta ja kannattavampaa liiketoimintaa.

Tekniset ratkaisut ovat monesti jo olemassa, mutta oikeita sisältöjä tarvitaan ja niitä tarvitaan koko ajan lisää. Vain aktiivisella ja laadukkaalla sisältötuotannolla voidaan pysytellä kohderyhmien mielissä ja erottua kilpailijoista. 

Sisältöteemat hallittaviksi kokonaisuuksiksi

Tarjoamme  viestinnän työkaluja sisältötuotannon suunnittelun tueksi.  Näillä ratkaisuilla edistämme vastuullista liiketoimintaa ja luomme tehokasta viestintää.

Mikä tahansa sisältö ei kuitenkaan riitä. Vastuuviestintä on erinomainen näkökulma ja toteutusmalli niin tuotteista, palveluista, toimintaketjuista, ihmisistä kuin taloudesta kertomiseen.

Keräämme sisältötuotannon teemat hallittavaksi kokonaisuudeksi, joita hyödynnetään vastuullisuus- ja markkinointiviestinnän kanavissa, kuten kotisivuilla, digitaalisessa mediassa, SOMEssa sekä muissa valituissa sisäisen ja ulkoisen viestinnän kanavissa.

Tehokkailla toimintamalleilla uutta kulttuuria

Uudet toimintamallit ja ratkaisut sisältötuotannon haasteiden purkamiseksi ovat jo olemassa. Asiakkaidemme kanssa otamme aina lähtökohdaksi sen, että avoimesti toiminnastaan kertovat toimijat luovat uutta sisältötuotannon kulttuuria; on se sitten uutta osaamista, tuotteita tai palveluita.

Menestyksekästä alkua viestinnän alkavaan syyslukukauteen, ja tervetuloa juttusille kanssamme Mothersip of Workiin!

P.S. Muistathan myös kyselymme MISTÄ SEURAAT UUTISIA – kiitos vastauksistasi!

Yhteistyöterveisin,

Olli Ollila
toimitusjohtaja
Pilgrim Oy/ Edelman Finland Affiliate
Pieni Roobertinkatu 9, 00130 Helsinki
p. 040 589 7754
olli.ollila@pilgrim.fi
www.pilgrim.fi

Pilgrim Edelman on viestintä- ja sisältömarkkinointitoimisto, joka uudistaa asiakkaidensa viestintää tekemällä asioita median murroksessa toisin kuin ennen. Luomme yrityksille parempia edellytyksiä puhutella kohderyhmiään suoraan eri kanavissa sekä perinteisen median kautta. 

Erikoistumme mm. vastuuviestintään osana perinteistä viestintää ja uuden ajan sisältömarkkinointia.

 

Read More

Vastuuviestinnällä parempaa uutiskulttuuria ja maailmaa

Viestinnän haastavia tilanteita on monia: suora lähetys, isolle joukolle puhuminen, pienelle joukolle puhuminen, haastattelut kriistilanteessa jne. Yksi sellainen on myös, kun nuori ihminen kyselee vilpittömiä peruskysymyksiä. Vieläpä siitä aiheesta, minkä luulisi olevan kirjattuna omaan koodiin tai ainakin selkäytimeen.

Yksinkertaiset kysymykset pakottavat selkeyteen ja omien ajatusten kirkastamiseen. Puhuja-automaatin herättelyyn: onko sanoillasi vielä relevanssia; tajuatko itse, mitä puhut? Erittäin tarpeellista ja virkistävää, jonkinlainen viestinnän lakmustesti. Tuleville sukupolville kerrottaessa jos milloin sanoilla on painoarvoa.

En tiedä, kuinka onnistuin, mutta tässä vastauksiani kesätyöntekijän kysymyksiin siitä, mitä ja millaista on vastuullisuus ja vastuuviestintä. Väitän, että kertomalla siitä, kuinka ja miten teemme hyvin, voimme luoda parempaa uutiskulttuuria ja sitä kautta parempaa maailmaa.

Valoisaa alkua viikkoon!

T. Nina Alivirta, Pilgrim Edelman

Kirjoittaja on viestintä- ja sisältömarkkinointitoimisto Pilgrim Edelmanin strategiajohtaja ja vastuuviestinnän asiantuntija.

Read More

KYSELY: Mistä seuraat uutisia?

 

Heinäkuun lopussa Morning Consultin (USA) julkaiseman tutkimuksen mukaan 42 prosenttia amerikkalaisesta aikuisväestöstä lukee uutisia Facebookista useita kertoja päivässä. Perinteisistä kanavista uutisia seuraa tutkimuksen mukaan 20 %, Google News:in kautta 15 % ja Twitterin kautta 12 %. Tämä koskee erityisesti nuoria aikuisia; 47 % alle 30-vuotiaista ja 52 % 30-44 -vuotiaista luottaa uutistarjonnassa Facebookiin.

Lyhyellä anonyymillä kyselyllä Pilgrim Edelman selvittää, mistä kanavista uutisia nykyisin Suomessa seurataan. Tuloksista tehdään tiedote, joka julkaistaan Pilgrim Edelmanin kanavissa myöhemmin syksyllä.

Kiitos vastauksistasi!

Read More

Mistä luet uutisen?

Some on uusi etusivu

Heinäkuun lopussa Morning Consultin (USA) julkaiseman tutkimuksen mukaan 42 prosenttia amerikkalaisesta aikuisväestöstä lukee uutisia Facebookista useita kertoja päivässä. Perinteisistä kanavista uutisia seuraa tutkimuksen mukaan 20 %, Google News:in kautta 15 % ja Twitterin kautta 12 %. Tämä koskee erityisesti nuoria aikuisia; 47 % alle 30-vuotiaista ja 52 % 30-44 -vuotiaista luottaa uutistarjonnassa Facebookiin.

 

Morning Consultin aiemmin viime joulukuussa julkaiseman tutkimuksen mukaan vastaajat eivät olleet erityisemmin huolestuneita valeuutisista. 66 % vastaajista oli sitä mieltä, että jää lukijan vastuulle määritellä, onko uutinen totta vai tarua. Sama määrä vastaajia sanoi kuitenkin myös, että hakukoneiden pitäisi pystyä erottelemaan tarjonnasta valeuutiset.

Miksi tämä muutos tapahtuu? Markkinatutkimusyritys Com Scoren mukaan lähes 70 % online-ajasta vietetään mobiililaitteella ja kaikista kanavista useimmiten Facebookissa. Valtamediayhtiöt ovat epäonnistuneet tavoittamaan suurimman osan uutisenkuluttajien päätelaitteista. Sosiaalisen median kanavat ovat sitä vastoin vahvoilla tavoittavuudessa. Esimerkiksi Edelmanin asiantuntija Steve Rubel kertoo etsivänsä uutisensa jo pääosin Twitteristä.

Tunteet kiitävät, mutta fakta liikkuu hitaasti somessa

Edelman tekee yhteistyötä Newswhipin kanssa tunnistaakseen julkaisijat, joilla on tukevin jalansija sosiaalisessa mediassa. Facebookissa vahvimmilla eli eniten luettujen listoilla ovat mm. Huffington Post, NBC ja USA Today. Nuorimpien kuluttajien tavoittamiseksi nämä ovat todellisia avainmedioita.

Myös suomalaiset seuraavat medioita sekä yksittäisiä toimittajia sosiaalisen median kautta. Esimerkiksi Twitterissä jaettu artikkeli saattaa saada sosiaalisessa mediassa palautetta ja kommentteja vaikkapa suoraan siinä haastatelluilta henkilöiltä. Siten some voi auttaa nostamaan esiin uusia näkökulmia perinteisessä mediassa julkaistuihin sisältöihin.

Muutoksella on merkitystä myös siihen, millaista sisältöä ja viestintää PR-ammattilaisten tulisi tehdä. Voimme lähestyä suoraan kohderyhmiä sosiaalisessa mediassa, jos osaamme tuottaa kiinnostavaa sisältöä, jota ihmiset haluavat jakaa. Sosiaalisessa mediassa hyvä sisältö on visuaalista, tiivistä ja tunteita puhuttelevaa.

Faktat sen sijaan liikkuvat sosiaalisessa mediassa tahmeahkosti. Kun esimerkiksi tunnettu mielipidevaikuttaja julkaisee omaan työhönsä liittyvän asiapitoisen tekstin omalla some-kanavallaan, se tyypillisesti saa huomattavasti vähemmän reaktioita kuin tunnepitoinen ja/ tai henkilökohtaiseen elämään liittyvä päivitys.

Valtavan tavoittavuutensa takia sosiaalisesta mediasta onkin siis tullut uutisten uusi etusivu. Mutta millaisten uutisten? Sosiaalisen median tunnepitoisuus on huomattava, mutta faktoilla lienee edelleen paikkansa maailmaa paremmaksi paikaksi rakentavassa viestinnässä ja uutisoinnissa.

Teksti pohjautuu Edelmanin toimitusjohtajan ja hallituksen puheenjohtajan Richard Edelmanin blogiin, jonka voi lukea täältä.

 

 

Read More

Ole oma mediasi!

Tänä päivänä moni asia on muutoksessa ja yksi ison myllerryksen kenttä on media. Kun jokainen meistä omine älylaitteinemme ja somekanavinemme on mobiili media, perinteisellä medialla on pulmia löytää juuri se haluttu sisältö ja niin käsiteltynä, että siitä halutaan maksaa – joko verovaroin tai suoraan.

Muutos luo monia uusia tapoja toimia ja se tarjoaa uuden mahdollisuuden myös yritysten ja yhteisöjen viestintään. Yritykset ja yhteisöt voivat jo nyt ja jatkossa olla omien toimialojensa uutislähteitä ja alkaa toimia viestinnässään median tavoin. Ne voivat kerätä omia suoria kohderyhmiään omille verkkosivuilleen uutishuoneisiin tai ajankohtaista-osioihin. Enää ei tarvitse välttämättä ylittää uutiskynnystä, vaan asioita voidaan kertoa myös suoraan niistä kiinnostuneille. Tämä ei kuitenkaan tarkoita laadun eli faktapohjaisuuden tai objektiivisuuden karsiutumista aiheen käsittelyssä – päin vastoin. Luottamus vuorovaikutuksessa on yritysten omamediallisen viestinnän keskiössä siinä missä perinteisessä toimittajien tai asiakasjulkaisuiden kautta kohderyhmiin suunnatussa viestinnässäkin.

Videoiden merkitys kasvussa

Videoilla on kasvava merkitys yritys- ja yhteisöviestinnässä. Monilla on jo oma YouTube-kanava videosisältöjä varten, mutta esim. Facebook arvottaa siihen suoraan ladattuja mp4-tiedostoja YouTube-sisältöjä korkeammalle. Liikenteen ohjaamiseksi omalle sivulle on järkevää julkaista video tai muu sisältö www-sivuilta suoraan omille somekanaville. Näin päästään omien kohderyhmien keräämisessä alkuun. Hieno päämäärähän voisi olla mm. se, että kun omasta toimialasta halutaan tietoa, oman yrityksen verkkosivuja käytetään tietolähteenä. Se vaatii hyvää aiheenkäsittelyä jokaisen yksittäisen uutisen tai artikkelin kohdalla ja voi tarkoittaa myös kumppanien kanssa yhdessä tehtävää sisältöä.

Eräs hyvä esimerkki yhteistyökumppaneiden kanssa tehdystä sisällöstä on keuhkoterveyden asiantuntija Filha ry:n 110-vuotisvideo, joka julkaistiin sekä heidän omalla YouTube-kanavallaan että verkko- ja Facebook-sivuillaan. Aiheen käsittelyssä annettiin puheenvuoro kumppaneille omien puheiden sijaan, ja verkkoon laaditussa videota pohjustavassa artikkelissa huomioitiin hakukoneoptimoituvan verkkokirjoituksen perussääntöjä. Verkkokirjoittamisesta ja Google-kynnyksen ylittämisestä lisää seuraavassa blogissa.

Jos et sinä kerro omaa tarinaasi, joku muu kertoo sitä puolestasi. Nyt jos koskaan on hyvä paikka ottaa oma viestintä vahvasti omiin käsiin.

 

Read More

Rakkausviestinnän kaava

Viime aikoina olen taas saanut itseni kiinni rakkauden ajattelusta. Ehkä se on tämä kevät – toisaalta voi olla, että se liittyy ikääntymiseen. Aidosti vahvat jutut alkavat erottua.

Onko niin, että työssä ollaan aivan toisia ihmisiä kuin yksityiselämässä? Vai voiko näitä kahta ihmistä sekoittaa?

Väitän, että voi.

Se ihminen, joka kulkee hiukan hermostuneena kaulukset tärkättyinä korporaation käytävillä  on se sama, joka selaa Seiskaa vessanpöntöllä. Vaikka näen ryhdikästä roolikäyttäytymistä ympärilläni, en usko siihen. Ihminen on ihminen työpaikallakin.

Ja mikä hienointa: myös hyvässä.

Ennen ajattelin, että viestinnällä tuetaan liiketoiminnallisia päämääriä. Ja niin niitä tuetaankin, ja samalla vodaan rakentaa kestävämpää maailmaa, kun vastuuviestinnästä puhutaan. Tämä oli vähän aikaa sitten vielä aika vaikeakin yhtälö; yritykset nähtiin lähinnä oman edun tavoittelijoina. Niitä ei nähty yhteiskunnallisina toimijoina, joilla voisi olla jotakin hyvääkin annettavana.

Joku hyvän prinsiippi on kirittänyt minua ajatuksissa tästä vielä eteenpäin. Koko romahtamaisillaan olevasta maailmasta huolimatta uskon edelleen ihmiseen. Mitä hyvää ihmisessä siis on, mikä on parasta ihmisessä?

Rakkaus. Se on ihmisen hienoin ominaisuus: kyky rakastaa eri tavoilla ja rajoitta.

Olen ottanut viestinnän lähtökohdaksi rakkauden. Kun mietin, miten alan tehdä työtä, mietin ensimmäiseksi: jos rakastaisin tätä ihmistä, miten häntä neuvoisin ja ohjaisin. Tämä lähtökohta tuntuu niin vastaansanomattoman selvältä, että sen kanssa on lähes mahdotonta mennä vikaan.

Rakkaudelliseksi kutsumani viestinnän lähtökohta, niin huuhaalta kuin ehkä kuulostaakin, ei ole mitenkään ristiriidassa liiketoiminnallisten päämäärien edistämisen kanssa. Päinvastoin. Kun rakastat, välität aidosti ja annat itsestäsi senhetkisen parhaan, missä yhdistyvät osaaminen ja hyvä tahto.

Kun tähtää siihen, että rakastamallasi henkilöllä on hyvä mieli, muut hiukan kaukaisemmin tunnetasolla merkittävät tavoitteet seuraavat perässä.

Rakkaudellista asennoitumista viestintään, tai mihin tahansa muuhun tavoitteelliseen tekemiseen, ei kuitenkaan pidä sekoittaa miellyttämiseen. Yrityksissä miellyttää edetään oletuksilla ja vastikkeellisesti, ja riski mennä pahastikin harhaan voi olla suuri.

Riittää, kun rakastaa; ehdoitta ja täysillä. Rakkaus, kuten viestintäkin – johtamisesta nyt puhumattakaan, on palvelutehtävä. Siinä ei ole tärkeintä olla paras tai oikeassa, vaan kokonaisena ihmisenä käytettävissä.

Nina

Read More

Lupa innostua

Vastuu ja vastuuviestintä – monille nämä termit kertovat jostakin vakavasta, raskaasta aihealueesta. Sellaisesta, missä virheitä ei sallita. Tämä on yksi näkökulma vastuullisuuteen ja siitä kertomiseen.

Luulenpa, että se ei ole se näkökulma, joka valaisee tietä ja vie perille. Virheiden varominen saa pelkäämään ja pelko on huono kirittäjä kohti hyvää. Se voi saada toimimaan, mutta avoimuuden sijaan se saattaa kannustaa sulkeutumaan.

Vastuullisuudesta viestiminen ei vaadi virheettömyyttä; sen sijaan se vaatii rehellisyyttä, koska kukaan ei usko kerskujaan. Eikä pidäkään; tavoitteet kohti parempaa maailmaa ja yksinkertaisesti tulevaisuutta ovat kouriintuntuvan yhteiset. Ei ole edes klisee sanoa, että vain yhdessä pääsemme perille. Tarvitaan hyviä esimerkkejä ja niiden jakamista hyödyksi muillekin – ei voittoja yli muiden.

Olisiko vastuutyöstä ja -viestinnästä siis lupa innostua? Lähestyä hiilijalanjälkeä ja -kädenjälkeä vähemmän vaikean ja virheettömyyttä alleviivaavan näkökulman kautta? Uskon, että on, sillä useimmiten ihmiset haluavat kiinnittyä hyvään. Hyvä ja myönteinen kuljettavat eteenpäin kohti avoimuutta, pelko ja virheettömyyden vaatimus sulkevat ovia ympärillä. Lopulta terveen luottamuksen sijaan ihmisten ja yritysten välille laskeutuu terve epäilys. Joskus vain pelkkä epäilys, joka kroonistuu pysyväksi näkökulmaksi kaikkeen.

Kannustaisin siis kaikkia vastuusta kertovia ja kirjoittavia innostumaan hyvistä jutuista ja rohkeasti tarttumaan rosoisinkiin ja puolivalmiisiin aiheisiin. Näin emme kerro kiiltokuvin, vaan otamme ihmisiä aidosti mukaan keskusteluun. Vain yhdessä keskustellen rakennamme yhteistä hyvää; ja tämä voi vallan hyvin olla myös yritysten tavoite. Poliittisen kentän ollessa globaalisti epävakaa, yritysten rooli yhteiskunnan rakentajina ja tukipilareina korostuu.

Sillä, että kerrotaan hyvin tehdystä työstä innostuen, innostetaan muitakin samalle tielle. Vastuutyö on laji, missä voitetaan, kun kaikki ovat maalissa. Todellinen joukkuelaji siis, ja ehdottomasti innostumisen ja innostamisen arvoinen!

Tästä aiheesta pian lisää Pilgrimin Facebook-sivulla.

Valoa kohti!

Nina

Read More
Wordpress Social Share Plugin powered by Ultimatelysocial
fiSuomi
en_GBEnglish (UK) fiSuomi