Yksi osa viestijän työtä on ulkomaisten tiedotteiden kääntäminen. Oikeasti kyse on paljon muustakin kuin mekaanisesta kääntämisestä: viestijän pitää tuntea kotimainen yleisö ja ymmärtää, millaisista asioista meillä Suomessa kiinnostutaan ja kirjoitetaan. Tiedote siis lokalisoidaan kohdeyleisöä palvelevaksi. 

Esimerkiksi amerikkalaiset ovat tehneet tiedottamisesta ihan oman taiteenlajinsa, jossa monta sivua tekstiä onnistuu olemaan sanomatta yhtään mitään. Tyyli on levinnyt kansainvälisen tiedotuksen yleismalliksi, johon törmää monessa muussakin maassa. Kun jotain lanseerataan, sen on viestintäosaston mielestä pakko olla mullistavaa ja ainutlaatuista, mutta jos tuotekehityksessä ei olla mitään järin jännittävää keksitty, on parempi olla sanomatta itse tuotteen ominaisuuksista mitään, jolloin päädytään verhoamaan koko lanseeraus ihmeellisyyden kimmeltelevään verhoon.  

Suomalainen ei jää ihailemaan bling bling -verhoa, vaan kurkkaa ensimmäiseksi sen taakse – ja pettyy, kun siellä ei olekaan mitään. Joskus on nimittäin sillä tavalla, että jokin tuote tai palvelu lanseerataan vaikkapa siksi, että on haluttu korjata edellisen sukupolven ongelmia tai tuoda muuten paremmin nykypäivään sopiva versio.  

Muutos eli uutinen voi olla aika pieni: jokin on nyt helpommin ostettavaa, pienempää, kevyempää, kauniimpaa, kestävämpää tai kätevämpää. Pienikin uutinen on ok, kun siitä rehellisesti kerrotaan: emme tällä kertaa mullista maailmaa, mutta teemme elämästä vähän helpompaa ja kivempaa.  

Asioita, joita lokalisoija käy läpi: 

Otsikko. Alkuperäinen otsikko sisältää usein tyhjiä mutta varsin muodikkaita sanoja, kuten kiihdyttää, kasvattaa, vauhdittaa ja disruptoida. ”Uusi asia disruptoi markkinaa ja kiihdyttää kasvua!”. Lokalisoija kaivaa salapoliisina tiedotteen kärjen esiin ja nostaa sen aktiivisena ostikkoon: ”Asia on saanut uuden ominaisuuden”. 

Lyhenteet. Ai että siellä rapakon takana rakastetaan lyhenteitä. Parasta on, että niitä voi keksiä lennosta ihan mistä vain ja laittaa tarkoittamaan ihan mitä vain! ”Tämä uusi asia kiihdyttää WFH-kulttuuria.” Ai WTF? Ei kun Work From Home, suomeksi etätyö tai kotikonttori, mikä tilanteeseen sopiikaan. Ilkeä kääntäjä jättää lyhennehirviöt vaivaamaan lukijaansa, niin että joka kerta saa miettiä, eletäänkö nyt hetkessä vai raha-automaatilla, kun eteen putkahtaa ATM. 

Sitaatit. Lähes täydellä varmuudella voin veikata, että seuraavassa työpöydälleni putkahtavassa tiedotteessa on sitaatti, joka alkaa joko näin: ”Meille on tärkeää, että…” tai näin ”Olen iloinen/ylpeä, että…”. Sitaattien lokalisointi onkin siitä kiperää, ettemme voi käännösprosessissa laittaa sanoja jonkun suuhun, ja jos alun perin on sanottu höttöä, niin höttöä se on suomeksikin. Onneksi edes sitaatin rakennetta voi korjata: usein sitaatit paloitellaan alkukielellä näin: ”Olen iloinen, että voimme tarjota asiakkaille tämän uuden asian”, sanoo uskomattoman pitkän tittelin omaava päällyshenkilö Paula Paulson kuuluisasta yrityksestä. ”Meille yhtiössä on tärkeää, että kiihdytämme ja innovoimme ja disruptoimme hirveästi koko ajan”, päättää Paulson. Suomeksi kommentti pidetään yhtenäisenä ja puhuja esitellään sen lopussa. Joskus on paikallaan selventää titteliä, mutta usein se jätetään alkuperäiseen muotoonsa, jos kääntäjäkään ei ymmärrä, mitä ihmettä kyseinen asiantuntija oikein tekee. 

Uutinen. Tiedotteita on hyvä tehdä siksi, että on jotain kerrottavaa. Lukijaa ei suomenkielisissä teksteissä kannata pitää hirveässä jännityksessä ja paljastaa uutisen aihetta vasta viimeisessä kappaleessa, koska vaarana on, että lukija väsähtää ennen loppuhuipennusta. Siksi itse asia tuodaan paitsi otsikkoon, myös tiedotteen alkuun. Mieluiten teksti muokataan muotoon, josta selviää a) mikä uutuus on kyseessä ja b) miksi se on relevantti, eli mihin tarpeeseen tai ongelmaan se vastaa. Samaan syssyyn esitetään myös perusfaktat, kuten mahdolliset hinta- ja saatavuustiedot tai tapahtuman aika ja paikka. 

Kuvat. On hämmästyttävää, kuinka usein lokalisoinnin yhteydessä on erikseen pyydettävä kuvia: tuote- ja miljöökuvia, jos kyseessä on tuotetiedote, tai henkilö- tai kuvituskuvia, jos kyseessä jokin yleisempi aihe. Ilmeisesti muualla maailmassa lähdetään siitä, että ihmisten mielikuvitus riittää kyllä kertomaan, kuinka upea uutuus onkaan kyseessä, mutta Suomessa on hankala saada mediajuttua aikaiseksi ilman kuvia. Kuva laitetaan heti tiedotteen alkuun, jotta otsikko ja kuva yhdessä antavat vastaanottajalle jo ymmärryksen siitä, mistä on kyse. Jos kuvaa ei ole, juttu tai nosto voi jäädä tekemättä.

Jos kaipaat apua tiedotteiden kääntämisessä ja lokalisoinnissa (ja haluat tietysti samalla kiihdyttää liiketoimintaasi), ota yhteyttä kokeneisiin asiantuntijoihimme ASAP: info@pilgrim.fi

Terveisin,

Nora Tamminen, Pilgrimin viestintäkonsultti ja sisällöntuottaja

Share This