Ideoi nopeaa sisältöä “uudella” tavalla

Mistä jatkuva hyvä sisältö oikein tulee? Ihmisistä ja ihmisten tekemistä asioista. Niin yksinkertaiselta kuin se tuntuukin. Meille sisällöntekijöille tämä on päivän selvää, mutta yrityksille ei niinkään. Jatkuvien uusien sisältöjen keksiminen ja havainnoiminen on vaikeaa. Uusia uutisia ja uutta kerrottavaa pitäisi löytyä vähintään kerran viikossa, tai mahdollisesti jopa jokaisena päivänä. Kaiken lisäksi sisällön pitäisi näkyä kaikissa mahdollisissa kanavissa yhtä aikaa ja sisällön tulisi olla koukuttavaa.

Kun tein vielä päivittäisiä lähetyksiä radiossa, minulta kysyttiin usein: ”mistä sinä keksit joka päivä jotain uutta kerrottavaa?” Eli mistä sisältö synnytetään? Toki sisältöä voi synnyttää ideoimalla itse ja tuotantoryhmän kanssa pohtimalla. Pidetään pitkiä palavereja suunnitellen sisältöä, innostutaan omista ideoista ja luodaan niitä. Huomataan, että omasta mielestä hyvä sisältö ei toiminutkaan halutulla tavalla. Yrityksissä nyt jo arkipäivää.

Sisältöä voi synnyttää myös tavalla mikä ei välttämättä tule monelle mieleen: kysymällä omilta asiakkailta mitä he haluavat tietää ja rakentamalla sisältö heidän kanssaan yhdessä. Jälleen niin yksinkertaiselta kuin se tuntuukin. Koska palveleva sisällöntuottaminen on päivän sana, miksi ei tekisi sisällöntuottamisesta innostavaa itselleen ja asiakkailleen?

Löysin hyvän esimerkin Edelmanin e-kirjasta nimeltä: ”Storytelling @ the Speed of Now”. Silmiini pisti case-esimerkki chicagolaisen WBEZ -radiokanavan ”Curious City” nimisestä ohjelmasta. Radiota, kuinka ollakaan. Curious City –ohjelma pyytää kuulijoitaan kertomaan mitä HE haluavat tietää omasta kaupungistaan. Kysymykset tulevat esille ohjelman verkkosivuille, missä muut kuulijat pääsevät äänestämään omasta mielestään mielenkiintoisimpia kysymyksiä. Lopulta yksi kokonainen lähetys rakennetaan mielenkiintoisimmaksi valitun kysymyksen pohjalta. Eniten ääniä saanut kysymys vastaa siihen mikä ihmisiä kiinnostaa. Uutisneniä ei tässä mallissa tarvita aprikoimaan ketä aihe sattuisi mahdollisesti kiinnostamaan. 

Kysymyksen vastauksen etsinnän ympärille rakennetaan tarina. Kuulijat voivat omalta osaltaan osallistua tarinan kertomiseen soittamalla tai viestittämällä lähetykseen kertoen omat tietonsa tai antamalla vinkkejä. Jotta tarinaan saadaan kaikki digitaalisen viestinnän keinot käyttöön, mukaan liitetään videokuvaa, animaatioita sekä mahdollisesti myös tekstiä, joita voi käydä kurkistamassa verkkosivuilta missä myös keskustelupalsta käy kiivaana. Joskus kysymyksen asettaja, eli kuulija, otettiin mukaan ohjelman tekemiseen.

”Curious City” -ohjelma loi mm. turvallisen oppaan Lake Michiganista kalastamiselle. Eli mistä kannattaa kalastaa, jotta kaloja voi syödä ja kuinka paljon kalaa on turvallista syödä? Oppaan sai printattua taskuoppaaksi. Lisäksi tehtiin ohjelma Chicagon haukoista, joista kukaan ei oikeastaan tiennyt mistä ne alkuperäisesti tulivat. Tarinan yhteyteen liitettiin livekuvaa Chicago Fields Museum:sta missä taiteilija maalasi taulua haukasta samalla kun tarina kulki radiossa eteenpäin haukkojen äänimaisemalla väritettynä. Ihmiset, jotka olivat verkossa pääsivät nauttimaan radion livelähetyksestä ja samalla verkkosivujen livekuvasta. Monikanavaisuus pääsi käyttöön elämyksellisellä mutta hyvin yksinkertaisella tavalla.

Ammattisisällöntekijänä mietin itse tätä sisältöä tehdessä, kiinnostaako tämä juttu radio-ohjelmasta, joka vivahteineen kuulosti minusta ihan normaalilta. Sitten palautin mieleeni miten lähes jokaisessa asiakastapaamisessa katse kirkastuu kun kerron tarinoita omista kokemuksistani nopean sisällön tekijänä. On hyvä muistuttaa itselleen, että suurimmalle osalle yrityksistä tieto on uutta ja sellaisenaan suoraan hyödynnettävissä.

 

Lähde:

Edelman Academic Summit, e-book ”Storytelling at the Speed of Now”

Share This

Kommentoi