Kirjoittaja: Sisällöntuottajamme Outi Rinne, joka on ravintoon ja mielen hyvinvointiin erikoistunut psykologi, valmentaja ja työnohjaaja.

Omasta puolestani kesä-talviaika -venkslaus joutaisi jo historian romukoppaan. Molemmista päistä kirpaisee: Huhtikuussa varsinkin tunnin nipistys sotkee sisäistä kelloa ja aamut ovat viikon ajan aivan takussa. Lokakuussa taas kaamos jysähtää päälle kerralla. – Hei, kuka varasti ilta-ajan? Moni tosin tervehtinee ilolla lisätuntia aamu-unille. Itse olen kuitenkin vähän jähmeä: Minä ja kissa olimme sunnuntaiaamuna hereillä jo viideltä.

Tällä kertaa päätin kuitenkin kääntää kronologisen riesan hyödyksi. Sen sijaan, että yrittäisin säätää sisäisiä viisareitani taaksepäin, annoin itselleni luvan pysytellä vanhassa rytmissä. Nappasin idean Gretchen Rubinin kerrassaan mainiosta kirjasta Better Than Before: Mastering the Habits of Our Everyday Lives, joka parhaillaan lojuu lukupöydälläni.

Rubin on kirjoittanut useita onnellisuutta käsitteleviä kirjoja, kuten Happier at Home ja The Happiness Project. Kirjat ovat suorastaan pakollista luettavaa kaikille onnellisesta elämästä kiinnostuneille. Rubin vie positiivisen psykologian ajatukset suoraan käytäntöön.

Uusimmassa kirjassaan Rubin käsittelee tapoja ja tottumuksia, jotka vaikuttavat puolihuomaamatta mutta merkittävästi siihen, millaiselta elämä maistuu. Jokainen tietää, miten arki solahtaa helposti tuttuihin kuvioihin ja uusia tapoja (varsinkin niitä ”hyviä”) on vaikeaa omaksua pysyvästi. Kirjassaan Better Than Before Rubin esittelee useita keinoja selättää tottumusten voima ja osoittaa, että kyllä vanha koirakin oppii uusia temppuja. Kun vain tietää, miten ja mistä kohtaa napata kiinni.

Hedelmällisiä muutoskohtia ovat elämän luonnolliset taitekohdat, jopa sellaiset triviaalit asiat, kuten talviajan vaihtuminen: Yhtä-äkkiä syliin tipahtaa tunti ylimääräistä, juuri sopivan mittainen hetki vaikkapa uuden tavan opetteluun. Niinpä sen sijaan, että olisin aamulla nipistänyt silmät kiinni ja pyörinyt turhautuneena kellonsoittoon, nousin ylös ja hyödynsin ylimääräisen tunnin meditoimalla ja kirjoittamalla. – Asioita, joille tuntuu aina löytyvän liian vähän aikaa. – Tuntui hyvältä. Samalla tunne oman elämän hallinnasta lisääntyi.

Ja kävi kuten oppikirjoissa: Uudet hyvät tavat ruokkivat järjestystä muillakin elämänalueilla. Olin niin tohkeissani aamun ryhtiliikkeestä, että ennen aamiaista olin myös tyhjentänyt ja täyttänyt tiskarin, napsauttanut pyykkikoneen päälle ja käynyt lenkillä. Asioita, joita herkästi lykkään. Talviaikaan siirtyminen ei siis ehkä sittenkään ole hassumpi keksintö…

Tämän muutoskohdan hyödyntäminen on minulle melko helppoa siksi, että olen tyypiltäni aamuihminen. Toiselle tuntia pidemmät yöunet ovat parasta, mitä voi tapahtua. Tosin nipistän itsekin herkästi myös toisesta päästä, sillä tunti omaa aikaa päivän härdellin jälkeen on must. Siksi en kovin herkästi ole lähtenyt neuvottelemaan aikaisemmasta nukkumaanmenoajasta.

Mutta jos mietin, mitä yleensä teen päivän viimeisen tunnin aikana, se harvemmin osoittautuu kovin laadukkaaksi puuhailuksi. Lukemisen tai kirjoittamisen sijaan selailen muiden päivityksiä somessa tai tuijotan aivotonta viihdettä TV:stä. Parhaimmillaan saan ehkä riidan aikaiseksi yhtä koomaisen puolison kanssa. Mutta kun siirrän yksityistuntini päivän alkuun, minulla on jo aamusta olo, että päivä on paremmin hallussa, tuo päivä tullessaan mitä tahansa. Toivon, että tämä lisää itsekuria myös nukkumaanmenoajan suhteen, sillä tavoitteeni on, että aamutunti jää tavaksi. Jää nähtäväksi…

Outin tekstejä pääsee lukemaan lisää http://www.mieliruoka.fi/

Share This

Kommentoi